Mitäs tässä, nyt on sitten flunssa. Eilisen makasin peitoissa ja join mustikkamehua. Olo on jo paljon parempi :)

Viime viikolla kävimme kentällä treenaamassa jossa oli aika paljon porukkaa, menin kisanomaisesti Kiran kanssa kentälle ja se jäi tuijottelemaan jotain olemattomia heinätuppoja. Ja seuraaminen kesti ennen kun pystyi keskittymään kunnolla ja sittenkin kävi liian kuumana. Muutenkin oli ihan villissä, veti omia bileitä ja pukkilaukkaa. Tietäähän se että neidillä on virtaa kun ei kunnon lenkeille ole tassun vuoksi päässyt. No loppua kohti hiukan seuraaminen parantui. Ja teimme sitten häiriötreeniä. Joku kolisutteli/heilutteli jotain ja jos Kira reagoi kielsin ja vastaisesti sitten palkkasin kontaktista. Ensi kerralla jatketaan.

Olen tässä viikon aikana treenannut sen kanssa seuraamista useampaan kertaa. Aina jos on lähtenyt edistämään olen ottanut askeleen taakse päin. Huomattavasti auttanut. Ja kaksin kun olemme niin koira ei ole niin vauhko. Varmaan se autossa oman vuoron odottelu myös saa sen niin kuumaksi...

Kävimme viime viikolla Nometreeneissä Kokkolassa Tiinan ja Paulan kanssa. Kiralle yksi markkeeraus variksella, hyvin meni ja suora palautus mattelle :). Hilmalle teimme kanijäljen jonka se ajoi hiukan hitaasti ihmetellen, mutta kun kanille pääsimme ja lähdin itse juoksemaan se nappasi sen suuhun ja palautti perille. Hyvä Hilma! Kiralle myös kanijälki, hyvällä vauhdilla jälkeä pitkin ja suora palautus käteen. Loistava!! Kävimme lopuksi koirien kanssa metsässä kävelemässä. Kalle, Tara, Kira ja Hilma saivat nauttia kaltaisestaan Flättimäisestä seurasta :)

Hilmalle näytin saksia ja turkki sai kyytiä. Kylläpäs se olikin jo karvainen, ilme muuttui taas niin ison tytön näköiseksi kun pörrökorvat ovat poissa. Kihniön näyttelylaput tulivat, tuomarin muutos. Katsotaan millaisen arvostelun minun trinsessa saa :) Siikajoelle emme mene, rahat ei riitä kaikkeen ja en töistä vihtinyt taas kinuta vapaata. Seuraavaksi sitten junioreihin. Hilman sisarukset tahkosivat viikonloppuna hienoja tuloksia näyttelyrintamalla Hämeenlinnassa ja Valkeakoskella, ONNEA!

Pikkuhiljaa näyttää siltä että varovasti Kirankin kanssa aloittelemme normaali elämän, kynsi on kasvanu joku 3-4 milliä. Tietenkin vältellään liika painimista toisten kanssa. Mutta jospa lenkkeileen normaalisti rupeamme kun itsellä tämä flunssa on pois.