En ikään pohdi täällä juuri ääneen mitään ja tulosblogihan tämä pääasiassa onkin mutta nyt vaan tuntuu siltä että kirjoitan. Ajatus mikä tuli "yllätys yllätys" koiranäyttelyssä :D Mariannen kanssa siinä puheltiin TOKOsta, näyttelyistä, NOMEsta ja muistakin lajeista mitä on tullut kokeiltua/treenattua. Siinä seuratessani "koiranäyttely-ihmisiä" mietin että joillekkin sekin on fanaattista. (en puhu nyt kenestäkään vaan yleisesti). Aloin sitten miettimään että olen tavannut myös ihmisiä joille vaikka NOME/AGI/TOKO on fanaattista. Yleensä ne on juuri niitä joilla ei ole mitään muuta lajia kuin se yksi, mikä tahansa laji se on mutta jos on vain yksi kilpailulaji niin se on se ainoa oikea!  Jokaisessa lajissa on arvostelemista ja se oma laji ei ole välttämättä se mitä kaikkien pitää harrastaa. Mietin ihmisiä joilla ei ole kuin esim se TOKO/NOME tai PK eikä mitään muuta lajia, niin helpommin siihenkin tulee sellainen "fanaattisuus". (ei kaikille). Itsekkin huomaan jolloin oli aika kun tein oikeastaan vaan pelkästään TOKOa, niin ajatukset oli paljon siinä ja piti pysyä kovasti niin sanotusti "ajan hermoilla" ja kauhea "himo" olla kaikessa mukana ja mennä sinne sun tänne. Sama toistuu nyt kun TOKO on jäänyt vähemmälle nyt on päästävä useampaan näyttelyyn ja haluaa siitä niin sanotusti kaiken irti. On ollut aika jolloin olen tasaisesti tehnyt kaikenlaista, TOKOa, näyttelyjä ja NOMEtreeniä silloin sellainen suurempi fanaattisuus ei pääse valloilleen :D Kysymys kuuluukin nyt onko siitä "fanaattisuudesta" johonkin lajiin haittaa vai hyötyä? Jotenkin tuntuu että liikakin on kuitenkin liikaa, ei ole itselläkään aikaa harrastaa useita lajeja. Nyt meillä on kuitenkin hieman ns. hiljaista tällä harrastusrintamalla. Jotenkin nyt kun Marianne oli kylässä ja sillä on vielä nuoria koiria joiden kanssa treenata aktiivisesti TOKOa niin hieman niinku kateeksi kävisi. Onhan Hilma "vasta" 6,5 ja vielä hyvässä, oikeastaan parhaassa iässä harrastaa. Täytyisi vain "keksiä" niitä tavoitteita....